Siitepölyallergia on immuunijärjestelmän erhe

Teksti: Tiina Vitikainen, tutkimuskoordinaattori, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti

Seuraan valtakunnalliseen verkostoon kuuluvan Imatran mittauspisteen siitepölyjä kevättalvesta syksyyn. Käyn kahdesti viikossa vaihtamassa siitepölykeräimessä kiertävän liimanauhakelan, valmistan siitä kunkin vuorokauden näytteen ja tutkin kahden tunnin tarkkuudella, mitä ilmassa on leijaillut.

Kesällä osaan ilman mikroskooppiakin kertoa, milloin siitepölyä on ilmassa. Kukkivat heinät kuten timotei tai koiranheinä saavat nenäni vuotamaan ja silmäni kutisemaan. Atshii! Miljoonan suomalaisen tavoin oireilen siitepölystä. Miksi se saa aikaan näin voimakkaan reaktion?

Välttämätön siitepöly

Siitepölyhiukkasta tarvitaan suvun jatkamiseen. Kestävä ulkokuori suojaa sisäosien eläviä koirassukusoluja, jotka hedelmöityksessä yhdistyvät munasolun kanssa. Hedelmöityneestä munasolusta kehittyvät siemenet, joista aikanaan versovat uudet kasvisukupolvet lajin olemassaoloa turvaamaan.

Hedelmöitys vaatii onnistuneen pölytyksen: siitepöly on saatava heteiden ponsista saman lajin kasvin emin luotille. Hyönteiset hoitavat pölytyksen tarkasti ja taloudellisesti, mutta karuissa ja kuivissa elinympäristöissä tai latvuksissa niitä ei aina ole. Joka viides kasvi pölyttääkin tuulen avulla, ja sukusolujen kohtaaminen jää sattuman varaan. Siksi siitepölyä on tuotettava paljon, ja se on saatava lentämään laajalle. Koivu on hyvä esimerkki onnistuneesta panostuksesta tuulipölytykseen. Suuren puun norkoissa voi olla miljardeja pieniä ja kevyitä siitepölyhiukkasia, jotka tuulenvire irrottaa helposti ja tempaa mukaansa aina ilmakehän yläkerroksiin saakka. Ilmavirtojen matkassa siitepölyä voi kulkeutua massoittain tuhansien kilometrien päähän.

Koivun kannalta paras pölytyspäivä on kuiva, lämmin ja tuulinen. Siitepölyallergiselle päivä on mitä tukalin – kun koivun kukinta on huipussaan, voi jokaisessa ilmakuutiossa leijua tuhansia siitepölyhiukkasia. Niiden pääsyä silmiin, nenään ja hengitysteihin ei voi estää.

”Vaarallinen” siitepöly?

Siitepölyhiukkasen päätyessä limakalvolle kostea ympäristö ohjaa sen toimimaan samoin kuin emin luotilla. Muutamassa sekunnissa vapautuvien pintavalkuaisten tehtävä on liuottaa luottiin reikä. Siitä koirassukusolut luikertelevat määränpäähänsä munasoluun siitepölyhiukkasen pinnan ituaukoista tai raoista kasvavaa siiteputkea pitkin.

Elimistön puolustusjärjestelmän etuvartioon kuuluvat syöttösolut ovat kuitenkin valppaina. Niiden pintaan kiinnittyneet vasta-aineet tunnistavat siitepölyn valkuaiset vaarallisiksi vieraiksi – ehkä mikrobeiksi tai loisiksi. Tulkintavirheestä käynnistyy allerginen reaktio. Soluista erittyvä histamiini kutsuu paikalle tulehdussoluja ja laajentaa verisuonia. Limakalvot turpoavat, kutisevat ja alkavat tuottaa limaa. Runsaan vetisen eritteen tarkoitus on huuhtoa uhkaavat tunkeilijat mukanaan.

Siitepöly vain on oikeasti harmitonta ja hälytys turha. Taipumus liian ärhäkkään puolustautumiseen periytyy, mutta allergioiden yleistymiseen vaikuttaa myös puhdas ja yksipuolinen elinympäristömme. Immuunijärjestelmämme tarvitsisi pienestä pitäen riittävää kosketusta luonnon monimuotoiseen mikrobistoon oppiakseen olemaan reagoimatta vaarattomiin valkuaisiin.

Siitepölykausi ja tärkeimmät allergiakasvit

Mikroskoopin kentässä näkymät muuttuvat kukintakauden edetessä. Erilaiset muodot, pintarakenteet ja värit auttavat tunnistamaan siitepölyt lajilleen. Allergisen kannalta merkittävimpiä ovat lepän, koivun, heinien ja pujon siitepölyt. Allergiakasvit kukkivat vuorollaan lounaisimmasta Suomesta alkaen, ja parin-kolmen viikon viiveellä jo pohjoista myöten.

Allergiakausi käynnistyy kevättalvella, kun lepän siitepölyä kantautuu kauempaa Itämeren alueelta. Omat leppämme aloittavat yleensä maaliskuussa, ensin harmaaleppä ja sitten tervaleppä. Samaan aikaan kukkii pähkinäpensas, jota kasvaa yleisenä ainoastaan eteläisimmässä Suomessa. Huhtikuussa lepän siitepölyn määrä on yleensä runsaimmillaan läpi Suomen. Kuun lopulla aloittavat eteläisimmät raudus- ja hieskoivut, mutta toukokuussa ne pölisevät suuressa osassa maata voimallisimmin. Pohjoisimmassa Lapissa koivun, mukaan lukien tuntureiden vaivaiskoivun, siitepölyä on ilmassa runsaasti vielä kesäkuulla.

Heinälajeja on paljon ja niiden siitepölykausikin siksi pitkä. Lajeista ensimmäiset kukkivat jo toukokuun lopulla, useimmat kuitenkin juhannuksen alla. Heinäkuu on nimensä veroista heinäpölyn huippuaikaa koko Suomessa, ja kuun lopulla ehtivät kukkaan varhaisimmat pujot. Elokuun puolivälissä pujopölyn määrä ilmassa alkaa laskea ja häviää näytenauhoilta elokuun loppuun mennessä.

Sään viiletessä allergiakasvikausi päättyy, mutta syyskuussa saattaa vielä kaukokulkeutua pujon sukuisen marunatuoksukin siitepölyä. Suomessa kasvi on toistaiseksi satunnainen tulokas, joka ei kaikkina vuosina ehdi kukkia. Tulevaisuudessa pitenevät kasvukaudet ja lämpenevät syksyt saattavat muuttaa tilannetta.

Tiesitkö?

Kaikki tuulipölytteiset kasvit eivät vaikuta siitepölyallergisen elämään. Alkukesällä kukkiva mänty voisi siitepölyn määrän ja leviämisen puolesta olla hankala allergiakasvi, mutta se aiheuttaa harvoin oireita. Siitepölyhiukkasen kuori on niin paksu, että proteiinit purkautuvat hitaasti. Mäntypölyn valkuaisten allergeenisuuskin on todettu heikoksi.
 

Kuva: 
Koivun siitepölyhiukkasen tunnistaa pinnan kolmesta ituaukosta. Niiden kautta allergeeninen aines purkautuu ja siiteputki tunkeutuu kohti hedelmöitettävää munasolua – tai nenän limakalvoa.
 
Share

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Tari Haahtela ja allergian lyhyt historia

’Eläköön metsien mikrobit’ kokosi viime syksynä järjestöväen Helsinkiin muistelemaan yhtä merkittävää aikakautta Allergia- ja astmaliiton toiminnassa. Vuonna 1983 sai alkunsa internet, Helsingissä järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat ja ympäristöministeriö aloitti toimintansa Suomessa. Neuvostoliitto myönsi presidentti Mauno Koivistolle Leninin kunniamerkin ja Michael Jackson esitteli moonwalk-tanssin. Myös Allergialiitto otti uusia askelia, kun Allergia-lehden päätoimittajan Klaus A. J. Järvisen saappaisiin astui dosentti Tari Haahtela.

Absurdi allergia, outo ja erikoinen

Kun ihminen oirehtii kasvin siitepölystä tai on kuolla maitotilkkaan, luonnonlukutaidossamme on jotakin perinpohjin pielessä.

Siitepölyseuranta käynnistyi Kaakkois-Suomessa

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti on aloittanut kevään siitepölyseurannan.