Iho-ottelussa Suomi vs. Espanja

Teksti: Krista Ahola, Puutalobaby

Viime syksynä heti ilmojen viiletessä ihoni alkoi kuivua. Ensin tuli hilseilyä, sitten orastavia ihottumaläikkiä. Nenä tuntui sisäpuolelta niin kuivalta, että sinne olisi halunnut levittää rasvaa. Vähän ehkä levitinkin.

Mutta kaikkein inhottavin oli kuitenkin päänahka! Väkisinkin käsi hakeutui päänahkaan. Ihan niin kuin olisi täitä! Mutta ei, ei ollut täitä (onneksi). Ötököiden sijaan löysin päänahastani ropinakaupalla valkoista – näyttää ihan hilseeltä, jaiks ensimmäistä kertaa elämässäni! Mutta ei se kai ollut varsinaista hilsettä, se oli ihan vaan kuivaa, kuivaa, kuivaa päänahkaa.

Sitten tultiin vuodenvaihteessa tänne Espanjaan.

Simsalabim, kaikki ihon kuivuusoireet olivat poissa! En edes hoksannut, koska ja miten se kävi – luultavasti helpotus saapui lähes välittömästi. Sen jälkeen ei ole tarvittu edes päivittäistä koko perheen iltarasvausta. Koko kropan perusvoiteet ovat kyllä täällä siististi mukana, mutta korkit ovat pysyneet kiinni viimeiset kaksi kuukautta.

Aurinko ja meri-ilma, siinäpä varmaan se ihon ihmeparantumisen salaisuus. Ihomaaottelun ensimmäisen erän voiton kääri siis Espanja. Tuuletuksia! Sellaisia raikkaita meri-ilman tuuletuksia!

"Simsalabim, kaikki ihon kuivuusoireet olivat poissa! "

Ja sitten taas toisaalta…

Perusvoiteiden korkit ovat tosiaan kiinni, mutta sen sijaan Bepanthen ja Apolar ovat valmiusasemissa lasten yöpöydällä. Kynsinauhat huutavat verta ja ranteiden ihottumaläikät uhkaavat jatkuvasti räjähtää käsistä. Välillä lapsi ei voi leikkiä meressä, sillä suolavesi kirvelee ärtyneitä ranteita.

Tästä syytän täkäläisiä käsisaippuoita.

Joinain talvina meillä on ollut täällä omat suomalaiset, Allergiatunnuksella merkatut käsisaippuat mukana, mutta tänä talvena jotenkin ei hoksattu, muistettu ottaa. Täkäläisistä saippuamerkeistä on nyt kokeilujen myötä löytynyt melko hellävarainen ja melko mietohajuinen saippua kotilavuaarin reunalle, mutta käsiä pestään paljon myös muualla: koulussa, päivähoidossa, ravintoloissa ja julkisissa vessoissa – täällä kun liikutaan paljon kodin ulkopuolella ja käsien pesu on tietysti tärkeää.

Ja se saippua julkisissa vessoissa on sitten tietysti useimmiten sellaista ”espanjalaisen maun mukaista”: erittäin vahvaa ja erittäin haisevaa. Räjäyttää lian pois – ties millä aineilla, ei ainakaan hellävaraisilla.

Se näkyy sitten ihan heti meidän koko perheen käsissä.

Onneksi meillä on hyvä hoitorutiini: Bepanthen hoitaa parilla käyttökerralla kipeät kynsinauhat kuntoon, ja ihottuma puolestaan kesyyntyy Apolarilla, usein jo kerrasta. Mutta joka ilta pitää tarkistaa tilanne, ettei se pääse riistäytymään.

Suomessa nukkumaanmenorutiinissa oli kokovartalorasvaus, täällä puolestaan kynsinauha- ja rannetarkastus.

Espanjan-talvien alkuaikoina meidän murheenkryyninä olivat myös pyykinpesuaineet: valikoima täällä on joko haisevaa tai megahaisevaa. Testailimme erilaisia pyykinpesuaineita ja yritimme löytää sopivaa.

Pari talvea sitten aloin saada mystistä ihottumaa. Ensin syytin vessapaperia – kyllä, sekin on täällä usein hajustettua – mutta seuraava syyllinen löytyi sitten pyykkikoneen vierestä. Pyykinpesuaine!

Ihomaaottelun toinen erä olikin sitten tässä: allergiaystävälliset pesuaineet. Suomi voitti, ylivoimaisesti!

Kaupan hyllyjen tutkailu onneksi auttoi ja vihdoin löysimme vauvan kuvalla varustetun pyykkiaineen, jossa luvattiin ”sin perfume, ni enzimas, ni colorantes” ja jopa pidettiin se lupaus. Se pyykinpesuaine on onneksi ollut sopiva meidän perheen iholle.

Aika usein muuten vauvan kuva etiketissä on hyvä vihje siitä, että jokin täkäläinen tuote voisi olla ihoystävällinen. Ei kuitenkaan aukottomasti. Koska täällähän siis yleisesti myydään myös vauvojen omia hajuvesiä.

Tällaisella Espanjan-kokemuksella on nyt kyllä tosiaan oppinut arvostamaan sitä, että meillä Suomessa on olemassa Allergiatunnus erilaisissa tuotteissa.

Valmistajien omiin ”sensitive”-merkintöihin kun ei ainakaan täällä Espanjassa voi täysin luottaa. Eikä tosiaan niihin vauvan kuviin.

Ihomaaottelun kolmas erä siis: allergiamerkinnät. Suomi voitti!

”Hajut eivät minua haittaa. Mutta tuoksut ovat ihan kamalia.”

Ja sitten on vielä tämä: hajusteiden käyttö. Se on sitten tietysti ihan oma lukunsa.

Ne hajusteiden tuoksahdukset täällä ovat todella tyrmääviä. Viheliäisimpiä ovat ehkä sellaiset piilotetut liikkeentunnistimella toimivat hajustepömpelit. Että kun muina naisina kävelet ohi, se sieltä salakavalasti tussauttaa kunnon hajupilven suoraan päällesi. Tutun tussahduksen kuullessani olen alkanut jo tehdä spontaaneja harppauksia äänestä poispäin, jotta hajusteen aromit eivät tarttuisi omiin vaatteisiin ja hiuksiin.

Okei tuo ylenmääräinen hajustaminen ärsyttää minua ja minun nenääni (ja pidemmästä tuoksussa oleilusta saan usein päänsäryn), mutta arvatkaapas tuota meidän viisivuotiasta, joka on aina ollut tosi herkkä hajusteiden käytölle… Enää hän ei saa sellaisia kolmivuotiaan huutohepuleita, vaan on oppinut hillitsemään volyyminsa tunteensa jo isomman lapsen tavoin. Mutta voin kuvitella, että ei se edelleenkään mukavalta tunnu.

”Hajut eivät minua haittaa. Mutta tuoksut ovat ihan kamalia”, lapsi linjaa.

Ihomaaottelun neljäs ja viimeinen erä: hajusteet. Suomi voitti, sillä Espanja ei tajunnut, että tällaista erää on edes olemassa!
 

Tämä on lyhennelmä Krista Aholan Puutalobaby-blogipäivityksestä 10.3.2020 ja toteutettu yhteistyössä Allergia-, iho- ja astmaliiton kanssa. Lue koko päivitys ja seuraa Kristan kuulumisia puutalobaby.fi/. Kristan perheen elämästä kerroimme edellisessä lehdessämme 1/2020. Lue juttu!

 

Share

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Juha Perälä ja hervoton heinänuha

Juha 'Peris' Perälällä on hervoton heinänuha, mutta hän ei anna sen häiritä radiotyötä.

Herkän uravalinnat

Ritva Väisänen sai astmasta otteen kuntoutuskurssilla

Flunssan jälkeinen yöyskä ei loppunutkaan. Öisin istuin sohvalla ja yskin ja yskin. Juominen, joka oli ennen auttanut, ei enää auttanut. Näin kuvailee Ritva Väisänen astmansa ilmaantumista vuonna 2009.