Ovatko pölypunkit historiaa?
Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti selvittää parhaillaan huonepölypunkkien kliinistä merkitystä Suomessa. Viime vuodenvaihteessa toteutettiin kysely, jossa selvitettiin pölypunkkikokemuksia potilastyössä.
Teksti: Tiina Vitikainen, tutkimusassistentti, Etelä-Karjalan Allergia-, iho- ja ympäristöinstituutti
Onko pölypunkkiallergia todellinen terveyshaitta, jonka hoitoon vuonna 2016 markkinoille tulleella kielenalussiedätyksellä on tarvetta? Löytyykö Suomesta enää pölypunkkeja ylipäätään? Tuloksia on luvassa tulevissa Allergia, Iho & Astma -lehdissä.
Huonepölypunkit ovat sokeita kahdeksanjalkaisia hämähäkkieläimiä, joiden elinehdot täyttyvät parhaiten ihmisten sängyissä. Ilma on riittävän kosteaa ja lämmintä ja ihon hilsettä riittää ruoaksi. Alle puolen millin mittaisia läpikuultavia punkkeja ei yleensä huomaa, sillä ne eivät pistä, pure tai levitä tauteja.
Ongelmia voivat sen sijaan aiheuttaa punkkien ihosta ja ruoansulatuselimistöstä erittyvät proteiinit, kysteiiniproteaasit. Mitä voimakkaampaa altistuminen on, sitä todennäköisempiä ovat astma, allerginen nuha, ihottuma ja silmätulehdukset. Kahden yleisimmän huonepölypunkkilajin (Dermatophagoides pteronyssinus, D. farinae) laboratoriossa määritettäville pääallergeeneille on riskirajat. Herkistymiselle, ja kiistellysti astman puhkeamiselle, altistava pitoisuus huonepölyssä on yli 2 µg/g. Akuutteja allergia- ja astmaoireita on odotettavissa kun määrä ylittää 10 µg/g. Mikroskopoimalla rajat vastaavat 100 ja 500 punkkia grammassa pölyä. Huonepölypunkeille herkistynyt voi myös saada ruoka-allergiaoireita äyriäisistä, nilviäisistä ja hyönteisistä kuten sirkoista. Silloin taustalla on ristireaktio niveljalkaisten yleisallergeenille, tropomyosiinille.
Ilmasto rajoittaa huonepölypunkkien esiintymistä
Maailmanlaajuisesti huonepölypunkit ovat merkittävimpiä hengitysteiden allergisten sairauksien syitä. Arviolta 1-2 % väestöstä eli noin 65 - 130 miljoonaa ihmistä kärsii huonepölypunkkiallergiasta. Astmaatikoista allergisten osuus on arviolta jopa puolet. Suomessa sekä potilasaineistosta että väestöstä vajaa 10 % on reagoinut ihopistokokeissa tai veren IgE-vasta-ainemäärityksissä huonepölypunkkeihin. Herkistyminen voi kuitenkin kertoa vain atooppisesta taipumuksesta ilman hankalia oireita varsinkin, jos punkkeja ei ole.
Suomen kuiva ja kylmä ilmasto nimittäin rajoittaa huonepölypunkkien esiintymistä. Vielä 1970-luvulla niitä löytyi vähintään herkistymisrajan ylittävä määrä joka neljännestä näytteestä. Vuosituhannen taitteessa raja ylittyi enimmillään 6 %:ssa tutkituista asunnoista. Nyt tutkijat väittävät huonepölypunkkien lähes hävinneen maastamme.
Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti on Allergia-, iho- ja astmaliiton tutkimus- ja tietopalveluyksikkö.
Pikakysymys
