Ohutnahkaisten sukua: Hilseileviä päiviä

Se ei ole takatalvi, vaan pölisevä päänahkani. Hilsekuuro leijailee olkapäilleni ja lattialle. Se on kiusallista.

Lapsena säälitti vanhat ihmiset suttuisine silmälaseineen. Linssit olivat paksun pölyn peitossa. Eihän niitten läpi voinut nähdä mitään. Nykyään pesen omia rillejäni päivittäin pölystä, rasvasta ja hilseestä. Nykyajan lasit hienoine pinnotteineen sieppaavat kaiken ilmassa ja leijuvan itseensä.

Jouduin kolmikymppisenä ihotautisairaalaan kuukaudeksi. Siellä me atoopikot loimme nahkaamme. Eräs ravintolapäällikkö ideoi, että voisimme perustaa ...

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Pintaa syvemmältä

Sinut sisimpänsä kanssa, Ulrika Björkstam

Rupista rakkautta 1/2019

Kyttääjä

Kolumni Pintaa syvemmältä 3/2019