Mikroskoopilla huonepölypunkkia metsästämässä

Allergia-, iho- ja astmaliiton pölypunkkitutkimuksen kenttäkierroksella imuroidut B-näytteet pakastettiin. Löytäisimmekö niistä oikean huonepölypunkin? Mikroskoopilla se selviää!

Teksti: Tiina Vitikainen, tutkimusassistentti, Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti

Paras näyte aloittaa punkin etsintä on näyte 24B. A-näytteestä oli mitattu eniten huonepölypunkkiallergeeneja, noin 1 µg vuodepölygrammaa kohden – punkeiksi muunnettuna määrä vastaa noin viittäkymmentä. Kun pakasteputkilossa oli pölyä puoli mikrogrammaa, majailisi siellä perusmatematiikan mukaan kaksikymmentäviisi pölypunkkia. Tosielämässä muunnos ei ole näin suora, mutta ainakin jonkun punkin ennakoimme päätyneen B-näytteeseemmekin.

Aloitamme nostamalla putkilosta pinseteillä kelpo pölynokareen mikroskoopilla tarkasteltavaksi. Aivan kuiviltaan etsintä ei onnistu, sillä pöly on liian tiivistä. Pipetillä lisätty vesikään ei hajota möykkyä, mutta varastokaapista löytyy keruusuulakkeen desinfiointiin käytettyä alkoholia. Alkoholi liuottaa rasvaa tehokkaasti, ja pöly leviää tasaisen harmaaksi liemeksi.

Ensin mikroskoopissa ei näy kuin läpitunkematonta muhjua. Kun lisäämme nesteen määrää, saamme mittasuhteet oikein ja mikroskoopin näkökenttään avautuu yksityiskohtainen pölykirjo. Seulottavaa riittää: silmiemme edessä seilaa harmaanruskeita hituja, värillisiä kuituja ja erilaisia läpikuultavia muotoja. Siitepölyt ovat säilyneet sijauspatjassa hyvin, sillä näytteessä näkyy niin mäntyä, kuusta, koivua kuin heinääkin. Huonepölypunkkeja ei vain löydy. Ehkä ne ovat hajonneet hitusiksi kaiken muun sekaan.


Reissussa pölypunkkikin rähjääntyy: jalat ovat matkan varrella irronneet (kuvassa keskellä, kts. myös jutun pääkuva). Huonepölystä löytyy runsas kirjo nähtävää. 
 

Pölyliemiin palataan seuraavana päivänä. On Juha Jantusen vuoro etsiä neulaa heinäsuovasta. Hän työntelee pinsettien kärjellä näyteastian laitaan kasaantunutta pölyä. Hetkinen – muoto näyttää säännölliseltä, onko siinä…

-Tulkaas katsomaan! Tiina Vitikainen ja Kimmo Saarinen kurkkaavat peräjälkeen mikroskooppiin. Kyllä, huonepölypunkkihan se siinä! Hämähäkkieläimelle tyypilliset leukakoukutkin näkyvät selkeästi. Jantunen ikuistaa löytömme valokuviin.

Enempää pölypunkkeja ei näytteestä löydy. Se yksi pitäisi löytää uudestaan säilöttäväksi instituutin kokoelmiin, mutta tehtävä osoittautuu hankalaksi. Kääntelemme ja katselemme pölyä useaan otteeseen, ennen kuin piiloon sukeltanut pölypunkki taas ilmestyy massan seasta. Jantunen nostaa sen pinseteillä varovasti aluslasille, ja tiputtaa näytteen säilövää Gelvatolia päälle. Aivan lasin reunaan päätynyt punkki on vaarassa liukua laidan yli. Päällyslasi on nostettava pois, ja sitten pikkuisena vaaleana hituna erottuvaa punkkia pääsee työntämään keskemmälle. Kaikki hyvin, operaatio onnistuu. Jantunen merkkaa päällyslasin vihreällä rinkulalla. Sen sisältä se löytyy, oikea huonepölypunkki! Metsästyksemme on päättynyt.


Etsivä löytää. Juha Jantunen kirjoittaa näytteen nimeksi ”Pölypunkki 2019”.

Share

Keskustele ja kommentoi

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Tari Haahtela ja allergian lyhyt historia

’Eläköön metsien mikrobit’ kokosi viime syksynä järjestöväen Helsinkiin muistelemaan yhtä merkittävää aikakautta Allergia- ja astmaliiton toiminnassa. Vuonna 1983 sai alkunsa internet, Helsingissä järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat ja ympäristöministeriö aloitti toimintansa Suomessa. Neuvostoliitto myönsi presidentti Mauno Koivistolle Leninin kunniamerkin ja Michael Jackson esitteli moonwalk-tanssin. Myös Allergialiitto otti uusia askelia, kun Allergia-lehden päätoimittajan Klaus A. J. Järvisen saappaisiin astui dosentti Tari Haahtela.

Absurdi allergia, outo ja erikoinen

Kun ihminen oirehtii kasvin siitepölystä tai on kuolla maitotilkkaan, luonnonlukutaidossamme on jotakin perinpohjin pielessä.

Siitepölyseuranta käynnistyi Kaakkois-Suomessa

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti on aloittanut kevään siitepölyseurannan.