Kolumni Ohutnahkaisten sukua: Lautasrauha

Kerään yhä sipulinpalat ruuasta lautasen reunalle. Lapsena minua pidettiin ronkelina. Aikuisena jouduin tulehtuneen ihottuman takia ihotautiklinikalle kuukaudeksi. Siellä testattiin kymmenet allergiat. Paljastui, että olen sipulille allerginen. Huojennuin, nyt nirsoiluilleni löytyi viimein syy.

Sipulia käytetään viljalti. Sitä on lähes mahdotonta välttää. On kiusallista udella sipulista ravintolassa tai kyläpaikassa. Kun kokkaan itse, tiedän mitä ruoka sisältää. Sovellan ruokaohjeita sopiviksi. Jätän jotain pois ja korvaan sen jollain muulla, esimerkiksi sipulin valkosipulilla.

Sairaalareissullani ilmeni myös voimakas laktoosi-intoleranssi. Olin ihmetellyt, miksi kermakakkua syötyäni vatsaani kipristeli. Kurjat tilanteet saivat selityksen. Olen myös banaanille, kiiville ja avokadolle yliherkkä. Banaaniallergia huomattiin vauvana. Sain kovan kuumeen ja turposin.

Haistan roskikseen heitetyn banaaninkuoren metrien päähän. En ole halunnut testata, onko allergia lieventynyt niin kuin iän mittaan saattaa tapahtua. Harmittelin, kun suosittuun smoothie-juomaan käytetään melkein aina banaania. Hyvän juoman voi rakentaa muista marjoista, hedelmistä ja jukurtista.

”Lapsena minua pidettiin ronkelina.”

Kaipaan talvella tulista ruokaa. Sain kerran chilistä voimakkaan reaktion. Olo huononi, vatsassa alkoi poltella ja limaa erittyi kurkussa suuria määriä. Lievästi chilillä maustettua ruokaa voin syödä. Tulisuutta ruokaan loihdin kotikeittiössä vahvalla curryllä tai mustapippurilla.

Lähiruoka on turvallista syötävää. Mitä eksoottisempi kasvi tai hedelmä on, sitä sopimattomampi todennäköisesti minulle. Tykkään ruuasta, mistä näkee yhdellä vilkaisulla, mitä se sisältää. Pidän uusista mauista, haluan kokeilla. Parasta on tehdä se kotona. Aika pian jo suutuntumalla tiedän, voinko syödä jotain entuudestaan outoa. Olen vältellyt purjoa. Seuraavaksi testaan sitä. Siedänkö sitä vähän vai paljon? Raakana vai vain kypsennettynä?

Ruoka on herkkä asia ja suuri puheenaihe. Joku välttää lihaa eettisistä tai ilmastollisista syistä. Se perustellaan nykyisellä tietämyksellä. Itsekin olen radikaalisti vähentänyt punaisen lihan syöntiä viimeisten viiden vuoden aikana. Minusta kalaa pitäisi syödä usein, ellei ole sille allerginen. Kasvisten, marjojen ja hedelmien syömistä on syytä lisätä, vaikkei nekään kaikille meistä sovi. Olen siitä itse hyvä esimerkki.

Emme ole samanlaisia. Silloin kun emme tiedä toisen ruokarajoitteista, ei pidä puuttua toisten syömiseen. Ymmärrystä ja kiihkotonta tietoa tarvitaan lisää. Vaalikaamme lautasrauhaa.

 

Tätä kolumnipaikkaa pitävät vuorotellen Ulrika Björkstam, Tuija Siljamäki ja Kati Tervo.

 

Share

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Pintaa syvemmältä

Sinut sisimpänsä kanssa, Ulrika Björkstam

Rupista rakkautta 1/2019

Kyttääjä

Ohutnahkaisten sukua: Hilseileviä päiviä