Iholla ihminen ja luonto kohtaavat

Ihosta saa paljain silmin tylsän kuvan. Sen sijaan solutasolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun mikrobit ohjaavat ihmisen ja luonnon välistä vuoropuhelua. Monimuotoisuuden kato näkyy ja tuntuu terveydessä.

Missä ihminen loppuu ja luonto alkaa? Ihon pinta ei ole huono arvaus, sillä ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä: iskuilta, säteilyltä, mikrobeilta ja kemikaaleilta.

Orvaskedestä ja verinahkasta sekä näiden alla olevasta ihonalaiskerroksesta rakentuva iho on elimistömme suurin elin. Vaikka sen paksuus mitataan muutamissa millimetreissä, ihonalaiskerroksen kanssa iho muodostaa jopa neljäsosan ihmisen painosta. Iho kuluu ja uudistuu jatkuvasti, kun pinnalla marraskeden kuolleet solut varisevat hilseenä pois.

Iho on puolustuksemme etulinja. Ennen sitä pidettiin liki läpipääsemättömänä esteenä useimmille tunkeilijoille, mutta rajapinta on hämärtynyt sitä mukaa kun tutkimukset ovat avanneet näkymiä ihollakin pesivästä mikrobiomista. Sillä tarkoitetaan ihmisen rajapintoja asuttavien pieneliöiden – bakteerien, sienten ja virusten – muodostamaa normaaliflooraa ja sen sisältämien geenien eli perintötekijöiden kokonaisuutta. Tämä ulkoinen perintöaines kytkee ympäristön vaikutukset elimistön puolustusjärjestelmään.
 


Iho on läheltä katsottuna epätasainen, mikrobien näkökulmasta suorastaan vuoristoinen!
 

Mikrobien ylivoimaa

Vuonna 2016 julkaistiin laskelma, jonka mukaan ihminen rakentuu noin 30 biljoonasta solusta. Niistä yli 70 % on veren punasoluja. Erilaisia mikrobisoluja on puolestaan keskivertomiehessä 38 biljoonaa ja keskivertonaisessa 44 biljoonaa. Luvut ovat käsittämättömän suuria, mutta olennaisempaa on niiden suhde: solutasolla olet korkeintaan puoliksi ihminen!

Mikrobien ylivalta jää helposti huomaamatta, ovathan ne näkökykymme ulottumattomissa. Tätä lausetta edeltävän pisteen päälle mahtuisi sauvamaisia kolibakteereja (Escherichia coli) liki 50 000! Eivätkä bakteerisolut paljon paina. Ihmisessä niitä on noin 200 grammaa, joista iholla vain muutamia grammoja – tyhjän tulitikkuaskin verran. Ihon painoon verrattuna määrä on mitätön, mutta vaikutuksiltaan sadat miljardit ihoa asuttavat bakteerisolut ovat kaukana mitättömistä.

Terveyskirjasto listaa ihon normaalikasvustoon kuuluvia bakteerisukuja: Cutibacterium, Staphylococcus, Corynebacterium ja Moraxella. Esimerkiksi navassasi elelee noin 60 bakteerilajin eliöyhteisö, mutta hallitulla hoitamattomuudella siellä viihtyy yli sata mikrobilajia! Napanöyhdän tärkeä rakennusaine Corynebacterium simulans stimuloi soluja tuottamaan tulehdusta hillitseviä molekyylejä.

Kannattaa siis harkita antibakteerisen pesuaineen käyttöä. Iholla, hengitysteiden limakalvoilla ja suolistossa lajiston monimuotoisuus luo ja turvaa vakautta, aivan kuten muuallakin luonnossa. Joitakin lajeja on muita enemmän, suurin osa sinnittelee siellä täällä, ja on joukossa myös ei-toivottuja asukkaita. Sairautta aiheuttavia mikrobeja kutsutaan patogeeneiksi, joita harmittomien joukkovoima pitää yleensä kurissa.

Ongelmat alkavat, kun mikrobiston monimuotoisuus jostakin syystä romahtaa. Jos atoopikolla Staphylococcus aureus pääsee niskan päälle, tasapaino iholla järkkyy ja nahka kukkii. Demokratiasta on jouduttu diktatuuriin. Ihottuman hoito palauttaa kuitenkin ihon mikrobiomin monimuotoisuuden ennalleen.
 


Mikrobimaailma pitää huolta myös luonnosta. Oletko miettinyt mihin maahan pudonneet lehdet lopulta katoavat? Bakteerit tietävät!
 

Mikrobit ohjaavat geenien toimintaa

Suomen ja Venäjän rajaseudulla on tutkittu jo yli kaksi vuosikymmentä astman, allergisen nuhan ja atooppisen herkistymisen huimia eroja maiden välillä. Miksi venäläiset sietävät siitepölyä paremmin kuin suomalaiset? Suomen koivut tuskin lennättävät äkäisempää pölyä eikä siitepöly muutenkaan ole terveydelle vaarallista.

Yksi selitys löytyy hyötymikrobeista, joista venäläinen elämäntapa pitää parempaa huolta. Venäläisten nuorten iholla bakteerien määrä ja monimuotoisuus oli aivan eri luokkaa kuin suomalaisilla nuorilla. Ihon mikrobiomin ohella myös nenän limakalvojen bakteeri- ja sieniyhteisöt olivat huomattavan erilaiset.

Varsinkin Acinetobacter-suvun runsaus ja monimuotoisuus liitettiin alhaiseen allergian esiintyvyyteen Venäjällä. Nämä rajapintojen bakteerit eivät ole passiivisia sivustakatsojia, vaan ne voivat ohjata geeniemme toimintaa. Joitakin ne aktivoivat ja toisia ne hillitsevät – kenties nämä ja muut bakteerit opettavat, miten reagoida ja lukea luontoa tarkoituksenmukaisesti? Mikrobien välityksellä viestit kulkevat jouhevasti molempiin suuntiin.

Ihmisen immuunipuolustusta koulivat ja haastavat myös bakteereita isommat otukset. DNA-näytteet ovat nostaneet esiin muun muassa talipunkit eli karvatuppipunkit. Kaksi lajia (Demodex folliculorum ja D. brevis) elelee etenkin kulmakarvojen, ripsien ja nenän ihon karvatupissa. Ne kuuluvat aikuisen normaaliflooraan, mutta saattavat joskus myös lisätä tulehdusta.

Sienetkin viihtyvät iholla. Ihon normaalikasvuston sienet ovat pääosin Malassezia-lajien hiivoja, joita on varsinkin kasvoissa, selässä ja päänahassa. Monimuotoisuus on kuitenkin suurinta siellä missä luonto ja maaperä ovat lähimpänä: kantapäästä on löydetty liki 80 sienilajin eliöyhteisöjä. Varpaankynsissä ja -väleissäkin elelee useita kymmeniä lajeja. Osa iholla elävistä dermatofyyteistä on patogeenejä. Vakavia infektioita aiheuttavat eniten Candida-lajit, jotka ovat hiivasieniä, ja Aspergillukset, jotka ovat rihmasieniä.
 


Grammassa maata on paljon luonnon monimuotoisuutta. Siitä mikrobit ja muut tarttuvat myös iholle, osa ehkä pidemmäksikin ajaksi.
 

Rikas mikrobiomi, terve ihminen

Iholla ja muilla rajapinnoilla pesivät arkeonit, bakteerit, sienet ja muut mikrobit ovat tuiki tarpeellisia, sillä mikrobiomin monimuotoisuuden köyhtyminen altistaa sairauksille. Mikrobiomin toiminnalla katsotaan olevan merkitystä allergioiden ohella muun muassa tyypin 1 diabeteksen, tulehduksellisten suolistosairauksien ja liikalihavuuden synnyssä. Tulevaisuudessa mikrobeja ei välttämättä pidetä vain elimistöön vaikuttavana tekijänä, vaan ne luetaan osaksi elimistöä – tällaiselle eliöyhteisölle on jo keksitty nimikin, holobiontti!

Terveyskirjaston mukaan terveen ja monimuotoisen mikrobiomin kehittymistä tukevat alatiesynnytys, rintaruokinta, vähärasvainen, vähäsokerinen ja kuitupitoinen ruokavalio, liikkuminen luonnossa ja ympäröivän luonnon monimuotoisuus. Kosketus luontoon on erityisen tärkeää ensimmäisten elinvuosien aikana, jolloin elimistön puolustusjärjestelmät kehittyvät voimakkaimmin.

Karjalassa ja muuallakin tehdyt tutkimukset osoittavat, että luonnosta erkaneminen sairastuttaa. Kaupunkilaistunut elämä keikuttaa immuunitasapainoa ja hiljalleen kytevä tulehdus vie monet ennemmin tai myöhemmin lääkärin vastaanotolle.

Mitäpä sitten lääkkeeksi? Konkreettinen keino on hypistellä maata säännöllisesti! Sen vaikutuksia tutkitaan parhaillaan, kun metsämaasta tehtyä pulveria hierotaan pikkuvauvojen iholle. Jo alustavat kokeilut olivat lupaavia: vain kaksi viikkoa säännöllistä käyttöä ja metsämaa pisti suolistoon ja ihoon uutta pöhinää – terveydeksi!

 

Share

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Tari Haahtela ja allergian lyhyt historia

’Eläköön metsien mikrobit’ kokosi viime syksynä järjestöväen Helsinkiin muistelemaan yhtä merkittävää aikakautta Allergia- ja astmaliiton toiminnassa. Vuonna 1983 sai alkunsa internet, Helsingissä järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat ja ympäristöministeriö aloitti toimintansa Suomessa. Neuvostoliitto myönsi presidentti Mauno Koivistolle Leninin kunniamerkin ja Michael Jackson esitteli moonwalk-tanssin. Myös Allergialiitto otti uusia askelia, kun Allergia-lehden päätoimittajan Klaus A. J. Järvisen saappaisiin astui dosentti Tari Haahtela.

Absurdi allergia, outo ja erikoinen

Kun ihminen oirehtii kasvin siitepölystä tai on kuolla maitotilkkaan, luonnonlukutaidossamme on jotakin perinpohjin pielessä.

Siitepölyseuranta käynnistyi Kaakkois-Suomessa

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti on aloittanut kevään siitepölyseurannan.