Hyvän arjen ainekset

Hyvä arki on jokaiselle perheelle erilaista, mutta on neljä peruspilaria, jotka tutkitusti auttavat jaksamaan paremmin. Ne ovat yhdessä syöminen, virkistävä vapaa-aika, yöunen rauhoittaminen ja ihmissuhteet.

Kun psykoterapeutti ja perheterapeutti Ritva Karila-Hietalan lapsi sairastui astmaan, hän laittoi koko kodin sisustuksen uusiksi: hankkiutui eroon villahuovista, kasveista sekä verhoista.

–  Meillä vanhemmilla lipsahtaa helposti ylihuolehtimisen puolelle, hän myöntää naurahtaen.

Pikku hiljaa arkeen löytyi kuitenkin tasapaino, ja hän oivalsi millaisista aineksista hyvä arki koostuu. Ne ovat tuttuja, vähän itsestään selviäkin asioita, joita ei huomaa aina arvostaa, mutta jotka auttavat jaksamaan.

– On kamalaa, kun lapsi sairastaa, mutta sairaus on vain osa häntä. Siitä huolimatta, että perheessä on astmaa, allergiaa tai mitä tahansa sairautta, voi elää normaalia elämää. On tärkeää luoda kotiin rauhallisia, hyviä hetkiä, joissa sairaus unohtuu.

Yhdessä syöminen

Ensimmäinen hyvistä rutiineista, joista kannattaa pitää kiinni, on yhdessä syöminen.

Karila-Hietalan mukaan ruoka on enemmän kuin syömistä. Se on yhteinen rauhoittumishetki, joka vahvistaa perheenjäsenten yhteenkuuluvuutta. Tärkeintä on, että pysähdytään ruuan äärelle. Istutaan alas. Ei katsella televisiota tai digilaitteita, vaan perheenjäseniä. Ollaan läsnä.

– Lapset ja vanhemmat voivat kertoa päivästään: jakaa huoliaan tai ilonaiheitaan. Se on luonnollinen tapa olla yhdessä ja tuo mielihyvää kaikille. Samalla lapset oppivat, miten ruokapöydässä käyttäydytään.

Virkistävä vapaa-aika

Elämän pitäisi olla muutakin kuin työntekoa ja suorittamista. Karila-Hietalan perheessä oli tapana lasten vielä asuessa kotona lähteä aina työpäivän jälkeen ulos pihalle tai metsään.

– Elämässä oli astman vuoksi joitakin rajoituksia, mutta siitä huolimatta pystyimme elämään normaalia hyvää elämää. Oli tietyt rutiinit, joista pidimme kiinni, kuten päivittäinen ulkoilu.

Lasten kasvaessa ulkoleikit vaihtuivat jalkapalloksi. Se oli mukavaa yhdessäoloa koko perheelle ja kaikki saivat liikuntaa, joka vahvistaa elimistöä monin tavoin.

– Joka päivä kannattaisi tehdä jotakin kivaa, mitä vain mikä tuottaa mielihyvää. Koko perheen hyvinvointia lisää tutkitusti se, että tehdään joka päivä jotakin yhdessä perheenä, oli se sitten lautapelien pelaamista tai ulkoilua.

Karila-Hietala sairastaa itsekin astmaa, ja hän on tavannut työssään paljon perheitä, joissa on pitkäaikaissairas lapsi.

– Vaikka sairas lapsi vaatisi paljon huomiota ja lääkärikäyntejä, pitäisi muistaa kohdella perheen muitakin lapsia tasavertaisesti. Kun tehdään asioita yhdessä, se tasaa lasten välejä.

Elvyttävä uni

– On tärkeää, että aikuiset huolehtivat riittävästä yöunesta ja rauhoittavat illat. Digitaalisia laitteita ei kannattaisi antaa kenenkään ottaa sänkyyn, vaan mieluummin vaikka lukea kirjaa.

Harrastusten olisi hyvä loppua hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, sillä elimistö ja mieli tarvitsevat aikaa rauhoittua ennen nukahtamista.

Viikonloppuisin tulee suuri kiusaus valvoa myöhään ja herätä myöhään. Univelkaakin on saattanut kertyä viikon varrella. Karila-Hietala suosittelee kuitenkin pitämään kiinni suurin piirtein samasta unirytmistä kuin viikolla, varsinkin pienten lasten kanssa.

Ystävät ja rakkaat

Karila-Hietalan mukaan joskus käy niin, että vanhempien kaikki energia menee lapsen hoitamiseen. Parisuhde jää retuperälle.

– Kun lapsi kasvaa eikä tarvitse enää niin paljon huolenpitoa, vanhemmat saattavat huomata, ettei heillä olekaan enää mitään yhteistä. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että tyhjyys sairaan lapsen kotoa muuton jälkeen on suurempi kuin perheissä, joissa ei ole ollut sairautta.

Lapsen sairaus tunnetusti lisää avioeroriskiä.

– Perhe voi niin hyvin kuin vanhempien parisuhde voi. Vanhempien ristiriidat vaikuttavat myös lasten vointiin. Toisaalta yhteiset vaikeudet voivat myös vahvistaa perheen tiimihenkeä.

Vanhempien yhteisen ajan ei tarvitse olla viikon lomia, vaan perheterapeutin mukaan pienetkin irtiotot riittävät: yhdessä lenkkeily tai teatterissa käyminen, hotelliyöt.

– Eräs äiti kertoi, miten ihanaa on päästä edes joskus puolison kanssa kahdestaan kauppaan!

Joskus sairaan lapsen vanhempien on vaikea luottaa siihen, että muut osaavat hoitaa lasta.

– Kannattaa luottaa. Lapsellekin tekee hyvää, että häntä hoitaa välillä joku muu. Vanhempienkin kannattaa luottaa myös toisiinsa. Toinen voi olla välillä kotona, kun toinen harrastaa.

Karila-Hietala kannustaa vanhempia pitämään kiinni myös omista ystävistä: on hyvä olla muutakin elämää kuin perhe.

– Olisi ihanteellista, jos perheellä olisi hyvä turvaverkosto, johon kuuluu vaikkapa isovanhempia, kummeja ja ystäviä, jotka voisivat välillä ottaa vastuuta lapsista.

Joskus jompi kumpi vanhemmista joutuu jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta. Silloin elinpiiri saattaa käydä turhankin pieneksi. Avuksi voi silloin tulla vertaistuki. Myös Karila-Hietalan perhe oli aikoinaan aktiivisesti mukana Allergia-, iho- ja astmaliiton toiminnassa.

– Kävimme sopeutumisvalmennusleirillä ja saimme sieltä hyviä ystäviä. Lapsetkin saivat kavereita. Vertaistuki on tavattoman voimauttavaa! Toisilta saa hyviä vinkkejä eikä tarvitse kokea olevansa yksin maailmassa.

Ritva Karila-Hietala toimi pitkään Mieli ry:n asiantuntijana. Nykyisin hän pitää psykoterapiavastaanottoa Helsingissä.