Huonepölypunkit sinnittelevät sängyissämme

Marraskuussa saapui odotettua postia Allergeenilaboratoriosta. Vuodepölynäytteiden perusteella huonepölypunkit eivät ole kuolleet sukupuuttoon, mutta vähiin ne ovat käyneet.

Teksti: Tiina Vitikainen, tutkimusassistentti, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti

Keräsimme syys-lokakuussa vuodepölynäytteitä Turun ja Helsingin seudulta sekä Etelä-Karjalasta kaikkiaan 64 kodista, jotka edustivat kaikin puolin tavallisia nykyasuntoja: joukossa oli puutaloja ja kerrostalohuoneistoja, useimmat kaupungissa ja muutama maaseudullakin, oli vanhaa ja uudempaa patjaa, lemmikkikoteja, perheellisiä ja perheettömiä. Allergeenilaboratoriossa vuodepölystä määritettiin kahden yleisimmän huonepölypunkkilajin (Dermatophagoides pteronyssinus, D. farinae) pääallergeenien (Der p 1, Der f 1) pitoisuudet. Lajia yksilöimättä näytteistä selvitettiin myös molempien pölypunkkien muita allergeeneja (MG2).

Kun näytteenotto ja laboratorioanalyysit tehtiin ”viimeisen päälle”, ennakkoaavistuksemme olivat vahvasti pölypunkkien puolella: jos niitä sängyissä on, niin varmasti löydetään! Valitettavasti laboratoriotulokset eivät kerro, onko vuoteessa imurointihetkellä eläviä punkkeja vai värähtääkö mittari jo aikaa sitten kuolleista satunnaisista vierailijoista. Huonepölypunkkien on todettu kantautuneen ainakin lyhyempiä matkoja vaatteissa, mutta selviäisivätkö ne esimerkiksi tuliaisina ulkomaanmatkoilta, sitä ei tiedetä. Patjassa huonepölypunkkien allergeenit säilyvät joka tapauksessa pitkään.

Pölypunkkiallergeeneja melkein jokaisessa sängyssä, mutta todella vähän

Ensivilkaisu tuloksiin yllätti meidät. Huonepölypunkeista löytyi merkkejä peräti 55 näytteestä, toisin sanoen niitä asui lähes yhdeksässä kodissa kymmenestä! Puheet huonepölypunkkien sukupuuttoon kuolemisesta ovat siis vahvasti ennenaikaisia. Joka neljännessä näytteessä (28 %) kaikki kolme analyysiä antoivat positiivisen tuloksen. D. farinae näytti olevan kaksikosta hieman tavallisempi laji.

Huonepölypunkkien allergeenipitoisuudet olivat kuitenkin erittäin pieniä. Puhelimitse tavoitettu laboraattori Terhi Savinko vahvisti tulkintamme.

- Olemattoman pieniähän pitoisuudet ovat. Testi on erittäin herkkä ja vaikka monet tulokset jäävät alle sen parhaan tarkkuusrajan, ne johtuvat nimenomaan huonepölypunkeista peräisin olevista proteiineista.

Yhdessäkään tutkitussa sängyssä pölypunkkeja ei ollut lähellekään oireita aiheuttavia määriä. Suurin mitattu allergeenipitoisuus oli yksi mikrogramma (µg) pölygrammassa, mikä on noin puolet herkistymisen riskirajasta. Akuuttiin oireiluun pölypunkkiallergeeneja tarvitaan noin kymmenkertainen määrä (10 µg/g), mikä tarkoittaa keskimäärin 500 punkkia yhdessä pölygrammassa. Sänkynäytteiden keskiarvo 0,05 µg/g vastaa karkeasti vain muutamaa huonepölypunkkia grammassa vuodepölyä!

Alustavassa tarkastelussa ei havaittu alueellisia eroja. Punkkiallergeeneja löytyi niin pääkaupunkiseudulta, Turun alueelta kuin Etelä-Karjalasta, myös kaikentyyppisistä asunnoista. Punkkien esiintymiseen vaikuttavista tekijöistä saadaan lisätietoa, kun tutkimuksen kyselyaineisto käydään tarkemmin läpi.

Huonepölypunkkien terveysmerkitys on pieni

Suomessa huonepölypunkit eivät ole koskaan olleet samankaltainen riesa kuin eteläisemmissä maissa, vaikka niitä vielä 1970-luvun alussa tavattiin nykyistä runsaammin. Tuolloin joka kolmannessa helsinkiläiskodissa punkkien määrä ylitti herkistymisrajan, ja joka neljännessä myös oireilurajan. Pohjoisempana Ilomantsissa määrät olivat pienempiä, mutta sielläkin herkistymisraja ylittyi joka neljännessä kodissa. Puurakenteisissa ja -lämmitteisissä kodeissa kosteutta riitti huonepölypunkeille.

Keskuslämmityksen yleistyessä ja asumisolojen muuttuessa sisäilma kuivui, ja huonepölypunkit alkoivat hiljalleen hävitä vuoteista. Vuosituhannen vaihteessa pääkaupunkiseudulla herkistymisrajan ylitti enää 6 % ja oireilurajan pari prosenttia kodeista.

Tulostemme perusteella keskivertokodissa huonepölypunkeista tuskin on terveydelle haittaa. Poikkeukset ovat toki mahdollisia. Mikäli oireilu yhdistyy vuoteeseen ja allergiatesti osoittaa herkistymistä, erityisesti yksinomaan pölypunkeille, niiden esiintymistä kannattaa selvittää tarkemmin. Varsinkin näkyvästi kosteusvaurioisista asunnoista voi huonepölypunkkien lisäksi tai niiden sijaan löytyä myös varastopunkkeja, jotka runsaina esiintyessään aiheuttavat yhtä lailla allergia- ja astmaoireilua.
 

Pölynäytteet kerättiin samalla menetelmällä kaikista kodeista ja analysoitiin Allergeenilaboratoriossa ELISA-menetelmällä.