Huonepölypunkit hakusessa

Kimmo Saarinen, Juha Jantunen ja Tiina Vitikainen kiersivät syys-lokakuussa Helsingin ja Turun seuduilla pölypunkkijahdissa. Kurkataanpa mitä kodeissa tapahtui!

Kurvaamme turkulaisen omakotitalon pihaan. Alkaa varusteiden keruu. Viimeiseksi nostamme kevyen ja kestävän imurimme takakontista. Talon ovi avautuu: ”Allergia- ja ympäristöinstituutista, päivää!” Pölypunkinmetsästäjät ohjataan saman tien makuuhuoneeseen.

Ensimmäiseksi laitamme kosteus- ja lämpömittarit päälle. Sängystä käännellään vuodevaatteita pois niin, että saamme paljaaksi neliömetrin verran sijauspatjan pintaa. Vuoteen kosteutta mittaamme patjaan kevyesti painettavalla pallopäisellä mittarilla. Huoneilma on 23 astetta, mikä on aika tavallinen lukema. Ilman kosteus on myös kotien keskitasoa, 53 prosenttia. Huonepölypunkeille olot ovat vielä kelvolliset, sillä niiden elämä alkaa kurjistua kosteusprosentin painuessa alle 45:n. Lämmityskaudella ilma on usein paljon kuivempaa, jolloin ihmisetkään eivät viihdy kutisevan ihon ja kuivien limakalvojen takia.

Tärkeintä on saada riittävästi pölyä punkkiallergeenien määrittämistä varten. Kiinnitämme imurin putkeen onton suulakkeen, johon pölyn keräävä suodatin loksahtaa tiiviisti. Korvatulpat paikalleen ja imuri käyntiin. Työ sujuu rutiinilla: suulake liikkuu rauhallisella edestakaisella liikkeellä koko alan mitalta. Kaksi minuuttia täynnä! Filtteriin on jäänyt puoli putkilollista hienoa valkoharmaata pölyä – se riittää! Pala kelmua päälle ja tiivis teippaus, sitten vielä varanäyte samasta sängystä samoin konstein. Ensimmäinen näyte lähtee HUSin allergeenilaboratorioon, toinen jää instituutin pakastimeen.

Samalla kun makuuhuoneessa imuroidaan, toisessa huoneessa käydään läpi taustatietolomaketta. Monet tekijät vaikuttavat huonepölypunkkien viihtyvyyteen: miten hyvin talon rakenne hengittää, minkä verran asumisesta seuraa kosteutta ilmaan, kuinka vanha patja on ja kuinka usein sitä puhdistetaan. Terveystiedot, kuten allergian ja astman esiintyminen sekä vuoteeseen yhdistyvä oireilu kiinnostavat, kun pyrimme ymmärtämään pölypunkkien merkitystä terveydelle.

Vajaassa puolessa tunnissa näytteet on imuroitu ja lomake täytetty. ”Kiitos kun saimme käydä!” Pakkaamme tavarat ja matkan jatkuessa mietimme, jokohan kyydissämme olisi pölypunkkeja? Vastauksia odottelemme vuoden vaihteen tienoilla.

Teksti: Tiina Vitikainen, tutkimusassistentti, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti