Bloggaaja Krista Ahola ja tyttären infektioastma: ”Lapsen terveyden eteen on tehtävä valintoja”

Siinä missä perusterve lapsi potee flunssaisena yskää ja nuhaa, sama tauti voi romahduttaa viikoiksi kroonisesti sairaan lapsen voinnin. Helsinkiläisen Krista Aholan perhe on elänyt vuosia vanhimman tyttären infektioastman kanssa.

Harmaana talvipäivänäkin täällä on kaunista. Seison keskellä vanhaa puutaloaluetta lähellä Helsingin keskustaa ja etsin tietä perille Krista Aholan perheen kotiin. Krista on suosittu bloggaaja, jonka blogin nimi on osuvasti Puutalobaby. Siinä hän kertoo elämänmakuisia tarinoita itsestään ja perheestään. Näyttämönä on tietysti koti, satavuotias puutalo, jonka portaille Krista saapuu minua vastaan. Blogipostauksissa esiintyvät myös Kristan puoliso Joel sekä tyttäret Silva, 7, ja Seela, 5.

Perhe on tämänkin haastattelun keskiössä – tarkemmin sanottuna perheen terveys.

– Meillä koko perhe potee eriasteista atooppista ihottumaa. Näin talven tullen se vaikeutuu, ja itselläni esimerkiksi kädet kuivuvat aika pahastikin. Seela taas on tuoksuyliherkkä: voimakkaat hajusteet ärsyttävät häntä kovasti.

Perheen elämään on kuitenkin eniten vaikuttanut vanhimman tyttären, Silvan, infektioastma.

– Kun hän oli pienempi, olimme hänestä hyvin huolissamme. Ennen kuin saimme hänen oireilleen nimen, mietimme, että mitä jos tämä onkin jotakin vakavampaa, Krista kertoo.

Kun henki ei kulje

Silva syntyi kuusi viikkoa etuajassa. Jo vauva-aikana hän poti niin kovia flunssia, että henki ei kunnolla kulkenut. Lapsen olo oli kurja, ja pöpöt pitivät Silvaa aina pitkiä aikoja otteessaan. Välillä Silva oli vietävä päivystykseen. 

– Olin jo silloin aloittanut bloggaamisen, ja surin siellä lapseni sairastamista. Sain kommenttiosiossa paljon sellaistakin palautetta, että ”flunssien myötä lapsen vastustuskyky kasvaa” ja ”sairastamiset kuuluvat elämään”. Ja itse samaan aikaan näin, että eivät nämä flunssat Silvalla mitään normaaleja nuhakuumeita olleet.

– Vasta toisen lapsemme myötä ymmärsin itsekin, että ei perusterveen lapsen vanhempi voikaan aidosti samaistua meidän tilanteeseemme: Kun Seela saa flunssan, hän on pikkuisen kipeä – ja se siitä.

Infektioastman pahentamissa tartunnoissa perhe asetti lapsen terveyden etusijalle.

– Aloimme tietoisesti vältellä yhteyksiä flunssaisiin ihmisiin. Peruimme Silvan leikkitreffejä tai yritimme hienovaraisesti kysellä, onko jollakulla leikkikavereista nuhaa tai yskää. Ja usein meille vastattiin, että ”ei ole, ollaan ihan terveinä”. Mutta kun pääsimme paikalle, niin eikö joskus vastassa ollutkin yksi tai useampi lapsi valuvine nenineen.

Silvalle tällaiset kontaktit tiesivät aina pitkällisiä sairastamiskausia. Ehkäistäkseen tartuntoja Krista olisi halunnut napata lapsen leikkitapaamisissa jo ovenkynnykseltä kainaloon ja palata kotiin.  Yleensä hän ei niin kuitenkaan kehdannut tehdä.

– Piti yrittää jollakin lailla sovittaa yhteen sosiaalinen elämä ja lapsen sairastumisriski. Välillä huomasin, että meihin suhtauduttiin oudoksuen. Epäilemättä moni ajatteli, että olen vain neuroottinen, ylisuojeleva äiti.

Lääkitys auttoi

Erään flunssan yhteydessä Silvan hengitys hiipui pelkäksi pihinäksi. Vanhemmat pelästyivät toden teolla ja veivät lapsen lääkäriin. Tutkimuksissa löytyi infektioastma, ja Silva sai lääkityksen.

– Koska perusastmaa Silvalta ei löytynyt, kortisonilääkitykselle ei ollut tarvetta. Avaavana Silvalla on käytössään salbutamoli, ja tulehdusta infektiokausina lievittää montelukasti. Jälkimmäisen hän aloittaa syksyn ensimmäisten flunssaoireiden ilmaannuttua ja jatkaa lääkkeen käyttöä kevääseen.

Tällä lääkeyhdistelmällä tyttö on pärjännyt hyvin. Myös ikä on Kristan mukaan tuonut helpotusta Silvan sairastumisherkkyyteen.

– Ikävuodet kolmesta viiteen olivat pahimmat, mutta jo viime talvi oli edellisiä selvästi helpompi. Kuluneena talvikautena Silva on potenut pari flunssaa, mutta ne eivät ole vieneet häntä niin huonoon kuntoon kuin pienempänä. Silvan koulurepussa kulkee flunssakausina varalta avaava lääke ja annostelusuulake, mutta sitä hänen ei ole vielä tarvinnut koulussa käyttää.

Kun kysyn Silvalta, miltä tuntuu kantaa repussa lääkettä kaiken varalta, hän sanoo, että ”ihan normaalilta”. Silva lisää, että joku kaveri kysyi häneltä kerran, ”mikä tuo on”, ja Silva selitti. Häntä ei ole koskaan kiusattu koulussa infektioastmansa takia, ja siitä Krista-äiti on kiitollinen.

– Lapset ovat sopeutuvaisia, he osaavat ottaa asiat asioina. Myös opettajat ja kouluterveydenhuolto ovat suhtautuneet ymmärtävästi Silvan sairauteen. He myös kykenevät auttamaan, jos Silva tarvitsisi koulussa lääkettään.

Aurinko hoitaa

Alkuvuodesta Krista perheineen pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa lopuksi talvikautta Espanjaan, Fuengirolaan. Suomalaisten suosimalla seudulla on suomalainen koulu ja päiväkoti, jonne Silva ja Seela menevät. Molempien vanhempien vapaat työkuviot eivät ole este Espanjan-kuukausille: Krista bloggaa ja Joel suunnittelee pelejä.

Espanjan perhe löysi tavallaan vahingossa joitakin vuosia sitten. Elettiin kurjaa, pimeää talvea, ja Silva oli sairastanut pitkään vaikeaa enterorokkoa.

– Olin suihkussa, kun mieleeni putkahti, että miksi me täällä kyhjötämme, kun sukulaisilla olisi talo tyhjillään Espanjassa. Kysyimme, saisimmeko talon käyttöömme. Ensimmäisellä kertaa viivyimme Fuengirolassa kuukauden, sittemmin vuokrasimme oman asunnon ja reissut pidentyivät viiteen, jopa kuuteen kuukauteen.  

Espanjan-talvet ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi koko perheen terveydelle. Silvan potemat infektiot ovat vähentyneet, eikä muiden perheenjäsenten atooppisista iho-oireista ole Espanjan ilmastossa tietoakaan. Kristan mukaan aurinko ja ihoa hellivä kosteus tekevät yhdessä sen, että edes perusvoiteita ei tarvita.

– Odotan tulevaa kauttamme Fuengirolassa ehkä enemmän kuin koskaan, sillä kulunut talvi kotimaassa on saanut ihoni ja nenän limakalvot kuivumaan tosi pahasti. Myös päänahkani kutisee ja hilsilee, ensimmäistä kertaa ikinä.

Espanjassa perheellä on myös aikaa ulkoilla enemmän ja viettää sosiaalisempaa arkea kuin Suomessa. Tiivis suomalaisyhteisö on Kristan mielestä ihastuttava asia, suorastaan positiivinen voimavara.

– Tuntuu kuin etelän lämmössä vuorokaudessakin olisi enemmän tunteja kuin pimeässä ja loskaisessa Suomen talvessa. Vaikka olemme kotona puutalossakin paljon yhdessä, Espanjassa yhdessäolo tuntuu erilaiselta – jotenkin laadukkaammalta.

Kristan perhe

*Bloggaaja Krista Aholan perheeseen kuuluvat puoliso Joel sekä tyttäret Silva, 7, sekä Seela, 5.

*He asuvat Helsingissä, vanhalla puutaloalueella.

*Kristan blogiin voit tutustua täältä: www.puutalobaby.fi.

Lasten astma

*Astma on lasten yleisin pitkäaikaissairaus, jota sairastaa noin 5–7 prosenttia lapsista. Lisäksi yhtä suurella joukolla on ajoittaisia, esimerkiksi hengitystieinfektioiden yhteydessä ilmaantuvia astmaoireita. Lasten astmasta noin 80 prosenttia on allergista astmaa. Usein taustalla on perinnöllinen taipumus.

*Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdus, jossa limaneritys on lisääntynyt. Limakalvot ovat turvonneet ja keuhkoputket supistelevat erilaisten ärsykkeiden vaikutuksesta. Tämän vuoksi ilma ei virtaa keuhkoputkissa vapaasti, mikä vaikeuttaa hengittämistä.

*Astmaan viittaavia oireita ovat hengityksen vinkuminen, uloshengityksen vaikeus, viikkoja kestänyt yskä, yöyskä ja huonontunut rasituksensieto. Tällainen lapsi on syytä viedä lääkäriin, jotta lääkäri voi tutkia lapsen ja aloittaa tarvittaessa astmalääkityksen.

Lähteinä: Duodecim sekä HUS.

Krista Aholan hyvä arki:

Meidän perheellemme hyvä arki on sitä, että järjestämme riittävästi aikaa olla yhdessä – etenkin nyt, kun lapset ovat vielä pieniä. Yhteinen aika voi olla vaikkapa retki metsään tai lähikirjastoon tavallisena arki-iltana. Hyvä arki on myös sitä, että kaikilla perheenjäsenillä on mahdollisuus toteuttaa itseään, harrastaa ja voida hyvin.  

 

LUE, mitä Krista Ahola kertoo itse elämästään lapsensa infektioastman kanssa Puutalobaby-blogissaan, miksi hän päätti liittyä Allergia-, iho- ja astmaliiton yhdistyksen jäseneksi ja mitä kaikkea hän on siitä saanut ELÄMÄÄ INFEKTIOASTMAN KANSSA.