Annika Einiö: ”On ihan ok olla juuri sellainen kuin on."

Annika Einiö on ollut atoopikko vauvasta saakka. Hän on kuitenkin selättänyt arjen haasteet, ja elää täyttä ja omannäköistään elämää. Kysyimme, mitkä ovat hyvän elämän salaisuudet.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä

Meri tuoksuu ja näkyy Vattuniemessä Helsingissä. Annika Einiö (45 v.) on paljasjalkainen lauttasaarelainen, jonka suvun juuret ulottuvat syvälle saaren menneisyyteen.

‑ En ole koskaan halunnut asua muualla kuin Lauttasaaressa. Tosin aluksi rajasin sen niin, etten koskaan muuta ”uudelle puolelle” Vattuniemeen, vaan haluan asua vanhalla puolella. Hyvin minä täällä Vattuniemessä olen kuitenkin viihtynyt, uudessa talossa on helppo elää.

Annikan atopia paljastui jo vauvana, minkä lisäksi hän sairastaa astmaa ja allergioita.

‑ Myös sisarellani on samat vaivat. Veljelläni sen sijaan on paljon lievemmät oireet. Kenelläkään muulla suvussamme ei tietääkseni ole atopiaa tai allergioita.

Oireiden kirjo

Annika Einiö kertoo, että hänellä on ruoka-aineallergia ja siitepölyallergia.

‑ Ruuista vältän nykyisin enää kalaa, siitä saan oireita. Siitepölyistä erityisesti pujo, paju, koivu ja heinät aiheuttavat oireita. Voi sanoa, että huonoa aikaa on keväästä siihen asti, kun tulee ensimmäiset kylmät ilmat. Sen jälkeen on vähän aikaa hyvä, mutta pakkaskelit taas ovat huono asia ihon kannalta.

Kesällä iho voi hyvin: on vähän vaatetusta ja iho saa aurinkoa.

‑ Olen aika ajoin joutunut atopian takia sairaalahoitoon. Nyt on kuitenkin ollut pari vuotta asiat hyvin, enkä ole joutunut sairaalaan.

Taustalla on rankka hoito, jossa Annika Einiö söi kuurina pahaan atopiaan sytostaatteja sekä monta pitkää antibioottikuuria.

‑ Sain Allergiasairaalan kautta hoidon, ja se vaikuttaa tehonneen. Nyt jopa tuntuu siltä, että iho kestää aiempaa enemmän, eikä räjähdä heti kauttaaltaan paikallisen kutinan alkaessa. Oireen voi saada kuriin vain yhdellä rasvauksella.

Annika kertoo, että atopia kulkee koko ajan arjessa mukana.

‑ On vähän sellainen pelko, että milloin se nyt taas pahenee. Tilanne voi muuttua nopeastikin. Joskus joudun pistämään pelin poikki, ja jäämään sairaslomalle myyntikoordinaattorin työstäni. Silloin lepään, rasvaan ihoa ja kuljen kotona vähissä vaatteissa.

”Kun mieli voi hyvin, voi kokonaisuudessaan paremmin.”

Mieli ja ymmärrys

Kun atopiassa on menossa paha vaihe, silloin myös mieliala laskee.

‑ Kun voi kokonaisvaltaisesti huonosti, miettii että miten tästä edes selviää. Silloin nukkuu huonosti ja keskittymiskyky huononee.

‑ Minua ovat auttaneet ystävät, vertaistuki ja keskusteluapu. Huomaa, ettei ole maailman ainut ihminen, jolla on vaikeuksia. Että on ihan ok olla sellainen kuin on, vähän sekundaa kaikkinensa. Eli parasta kakkoslaatua! ja päälle hersyvä nauru.

Annika arvioi, että atopia on vaikuttanut hänen elämässään sekä itsetuntoon että ihmissuhteisiin. Hän on jopa kokenut syrjintää aikuisiällä.

‑ Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää itseä ja sitä, mitä elämästä haluaa. Tiedostaa ympäristöstä tulevat paineet siitä, että pitäisi olla tietyn näköinen tai pitäisi elää tietyllä tavalla. Olen ymmärtänyt, että olen juuri tällainen ja haluan elää omalla tavallani, en pelkästään suorittaa ja ”menestyä”.

Hyvän arjen kulmakiviä ovat perusasiat, kuten hyvä ruoka sekä ystävät ja harrastukset. Oman itsensä hyväksymisessä on auttanut myös burleskiharrastus.

‑ Se on omalle epämukavuusalueelle menemistä, ja itsensä tutkimista. Kysyn itseltäni, että mikä on pahinta mikä voisi mennä pieleen. Eikä se sitten niin kovin pahaa olekaan.

Täydellisyyden tavoittelu on turhaa, ihminen on täysin riittävä epätäydellisyyksineen.

‑ Suosittelen sitä, että uskaltaa tehdä asioita elämässä.


Annika Einiö on asunut Lauttasaaressa koko elämänsä. Myös työpaikka löytyy läheltä kotia, jossa päivystää hyvän mielen tuoja, Hoppu-koira. ‑ Hyvä arki koostuu ystävistä, harrastuksista ja elämän perusasioista, kuten hyvästä ruuasta.

Poistamisesta sallimiseen

Atopian, astman ja allergioiden takia Einiöiltä karsittiin Annikan lapsuudessa kaikki, mikä sen ajan käsityksen mukaan olisi tehnyt hallaa.

‑ Missään nimessä ei saanut olla lemmikkieläimiä, tai edes mattoja. On kestänyt kauan aikaa omassa päässäni päästä irti tuosta ajattelusta.

Kun Annika muutti nuorena aikuisena omilleen, hän ajatteli, että olisi ihanaa ottaa koira.

‑ Mietin, että nyt tai ei koskaan. Jos koiranpito ei käytännössä onnistuisi, niin siitä pitää sitten luopua.

Annika Einiöllä on ollut koira siitä lähtien.

‑ Lyhytkarvaiset koirat eivät aiheuta minulle oireita. Olen siedättynyt niille. Toisaalta jos menen ystävän luo, jolla on kissoja, niin huomaan kyllä heti, että iho alkaa kutista.

Einiöllä on kuitenkin periaate, että hän ei kieltäydy elämästä, jos pärjää oireilun kanssa.

‑ Se on sellaista taiteilua arjessa. Pitää tuntea itsensä, ja se, mitä kestää ja kuinka paljon. Koira tuo elämääni todella paljon iloa. Sen myötä olen saanut paljon ystäviä, se vie minut ulos joka päivä lenkkeilemään ja mieli voi paremmin. Kun mieli voi hyvin, voi kokonaisuudessaan paremmin.

Lääkärikin totesi, että koira on ihan hyvä juttu.

‑ Ihmisten pitää tämä miettiä tapauskohtaisesti, kaikille minun ratkaisuni ei tietenkään sovi.

Einiö käyttää lääkkeitä ympäri vuoden: antihistamiinia, astmalääkkeitä ja atopiaan perusvoiteita sekä tarvittaessa kortisonivoidetta.

‑ Kortisonia en kanna jatkuvasti mukanani, mutta perusrasvaa on aina mukana laukussa ja töissä omat putkilot. Näyterasvat ovat käteviä matkoilla, koska ne saa ottaa myös lentokoneeseen.

Annika Einiöllä on haave, että jostain löytyisi ”ihme juttu”, lääkitys, jolla atopiasta pääsisi kokonaan eroon.

‑ Siksi olen ollut mukana erilaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. Sillä tavalla voin olla mukana auttamassa mahdollisen uuden hoidon löytymisessä kaikkia atopiasta kärsiviä.


Annika Einiö harrastaa burleskia muun muassa Helsinki Burlesquen parissa. ‑ Harrastus on auttanut minua hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Esikuvani on burleskiopettaja Petra Innanen eli Bettie Blackheart.

 

 

Share

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Juha Perälä ja hervoton heinänuha

Juha 'Peris' Perälällä on hervoton heinänuha, mutta hän ei anna sen häiritä radiotyötä.

Herkän uravalinnat

Ritva Väisänen sai astmasta otteen kuntoutuskurssilla

Flunssan jälkeinen yöyskä ei loppunutkaan. Öisin istuin sohvalla ja yskin ja yskin. Juominen, joka oli ennen auttanut, ei enää auttanut. Näin kuvailee Ritva Väisänen astmansa ilmaantumista vuonna 2009.