Ihana tunne, kun joku ymmärtää!
Seija Pohjalainen on sairastunut astmaan aikuisena. Hän sanoo, että astman kanssa elämiseen tottuu ja arki sujuu, kun muistaa ottaa lääkkeet ja käy kontrolleissa säännöllisesti. Seija myös liikkuu paljon, mutta silloin astma muistuttaa itsestään.
- Mäet ja portaat ovat viheliäisiä. Onneksi on keksitty kännykkä. Voin välillä pysähtyä vetämään henkeä rauhassa ja muka katsoa samalla kännykkää. Silloin kukaan ei ihmettele, miksi en kulje samaan tahtiin kuin muut, hän sanoo.
On myös asioita, joista hän on joutunut luopumaan astman takia. Ihan kaikkiin retkiin tai matkoihin ei voi osallistua niin sanottujen terveiden kanssa.
- Vaikkapa Lapin vaelluksille en enää lähde mukaan, koska tunnen omat voimani. Aina syitäni olla lähtemättä ei kuitenkaan ymmärretä, hän jatkaa.
Tästä syystä Seija puhuukin yhdistystoiminnan monista eri mahdollisuuksista innostuneena.
Voimauttava kokemus
Seija sanoo, että se voimauttaa ihmeellisesti, kun toinen ymmärtää, mistä puhuu ja miltä tuntuu.
- Yhdistystoiminnassa parasta on se, että voi puhua toisen samaa sairautta sairastavan kanssa. Saa kertoa, miltä tuntuu, kun ei jaksa, kun täytyy pysähtyä ja puuskuttaa ja kun henki vinkuu. Ja kun kuuntelija sanoo, että niin minunkin täytyy. Ihana tunne, kun joku ymmärtää!
Yhdistyksessä kukaan ei ihmettele miksi käyttäydyn niin tai näin. Kenellekään ei tavi selittää mitään. Seija pitää näitä kokemuksia ja kohtaamisia tärkeinä omassa arjessa jaksamisessa.
- Kun sairaus ei näy mitenkään ulospäin, ulkopuoliset yleensä olettavat, että olen terve. Ihmettelijöitä kyllä ilmaantuu sitten kun en voikaan hengittää tai henki alkaa vinkua, hän sanoo.
Kohti tavoitteita
Astmasta huolimatta Seija kävelee paljon ja käy kuntosalilla. Hän uskoo, että se voi olla yksi syy, että hän joutuu selittelemään sairauttaan ulkopuolisille.
Liikunnallisella Seijalla on myös tavoitteita. Uuden kodin ikkunasta näkyy mäellä seisova Kaivokselan vesitorni. Tulevan kesän tavoitteena on jaksaa kiivetä vesitornin juurelle.
- Olen päässyt jo puoleenväliin. Varmasti jaksan vielä ylös asti, hän uskoo.
Ja onneksi hänellä on kännykkä, jonka voi ottaa tarvittaessa esiin. Ja onneksi on yhdistystoiminta ja vertaiset, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia ja joilta saa voimia jatkaa.
"Astman kanssa pitää vaan muistaa hoitaa itseään hyvin, ottaa lääkkeet säännöllisesti ja liikkua.
Sen takia arvostan tosi paljon, että yhdistykset jaksavat järjestää kaikenlaisia retkiä ja toimintaa."
